taas

syksy tulee
syksy, syksy, syksy
syksy tulee ja kädet haisevat saippualta ja miksi ihmeessä olen itkenyt

Hyppäsin korkealta

Minä asun nyt täällä, minut on sidottu tänne ja näihin ihmisiin, kuulun tähän paikkaan, juuri tähän. Olen rajojen sisäpuolella, mutta vapaa. Voin irrottautua, jos minulla on kahleet ja avain. Voin lähteä matkaan, jos minulla on kotiovi. Voin tuntea kyltymätöntä halua ja äärimmäistä täyttymystä, jos minulla on aitaus ja siivet.

Juoksen, koska jalkani käskevät. Puristan lujaa, koska käsiäni pakottaa.

En tiedä, paljonko olen tuhonnut, tai kuinka paljon saan kaikesta siitä vielä maksaa. Olen varastanut ja petkuttanut, mutta katumus väistyy. Se pakenee. Ehkä pakenen sitä. Joka tapauksessa päässen siitä eroon. Sitten en elä enää hetkeäkään höyhensaarilla. Ryhdyn tanssiin, joka jatkuu kunnes kaadun kuolleena maahan.

Omenat kypsyivät ja auringonkukat kuihtuivat. Syystuuli hellii minua jäisillä näpeillään.
Tärisen,
onnesta.