Joululoman ja loppuelämän alku

Herätin pahennusta Rakuunatiellä.
Usutin Nuu-Nuun letkuineen ystäväni kimppuun.
Nyt olen herännyt nelisen tuntia nukuttuani leikkaamaan ja liimaamaan silkkipaperia ja eläintarroja.

Niin ja työt

ovat ohi.

Myrtillus, rakkaani

Minkään purnukan, joka sisältää tuotetta, asiaa tai tavaraa, kyljessä ei saisi lukea sanaa mustikka tai mitään sen johdannaista, jos purnukka ei sisällä vähintään kymmenen prosenttia aitoa mustikkaa, siis sitä marjaa, itsenään. Sanoisin, että vähintään kaksikymmentä prosenttia, mutta jogurttia tahi saippuaa on näilläkin ehdoilla varmaan tosi vaikeaa tehdä. Muita epäkohtia: Saan ehkä kerran vuodessa kunnollista mustikkapiirakkaa (jostain syystä haluan sen pullapohjalla), pakastetut mustikat eivät ole yhtä maukkaita kuin tuoreet, erästä rakastamaani mustikkamehutiivistettä ei enää ole, en käy koskaan marjametsällä, mustikan tuoksua ei osata jäljitellä täydellisesti ja mustikkasiideri maistuu liikaa omenalta, enkä tykkää puurosta, joten en voi luontevasti käyttää mustikkakeittoa mihinkään.

Tänään otan askeleen kohti mustikkaisempaa huomista. Teen suurta herkkuani mustikkarahkaa, ja pidän huolen, että se sisältää paljon marjoja. Unelmoin tulevaisuudesta, jossa saan vaikka joka päivä itsetehtyä mustikkamehua ja syön lettujeni päällä mustikkahilloa, jota eivät saastuta mansikat tai vadelmat. Kaikki jälkiruokani värjäytyvät sinipunaisesta mehustaan, ja jäätelö myös, italialaisittain valmistettua, aidoista marjoista, niin että siemenet pilkuttavat sen kirjavaksi.
Rakastan sinua, Vaccinium myrtillus ♥