Jääköhän tämä tähän

Näin märkää unta, että olit androidi, mutta
heräsit vierestäni ihmisenä. Minun ei ollut tarkoitus
kirjoittaa pelkkiä rakkausrunoja, mutta
jos on rakastunut johonkin ihmiseen niin sitten sen haluaa tunkea joka vitun koloon, joka on elämässä tai tulee mieleen.

Tämä tulee vähän myöhässä, mutta
tapasin jonkun, jota en uskonut olevan olemassa.

Puella aeterna

Nainen en koskaan halua olla. Ei neuvolakäyntejä ja vanhempainiltoja, ei jakkupukua, ei kiitos. Minä olen tyttö, olen aina ollut. Sittenkin, kun minusta tulee planeetta, olen edelleen pohjimmiltani tyttö. Tytön elämä on leikkiä ja oppimista ja kasvamista ja leikkimistä ja oppimista ja

en voi koskaan kasvaa aikuiseksi ei haittaa pätkääkään

sormivärejä
mansikkahillotahroja valkoisen pyjaman rinnuksilla
mäen päälle pulkkaa kiskoessa kahisevat haalarit ja vuotava nenä

Lupaan: en ota mitään tosissani enkä vakavissani, vaikka kuka käskisi. Joskus siitä ahdistuu, mutta suurimman osan ajasta on riemullista, verratonta, satumaista leikkiä ja seikkailla. Teen tutkimusretkiä, koska ihmetys, paras ystäväni, seuraa uteliaisuutta. Universumi on leikkikenttä ja maapallo on hiekkalaatikko, jossa riittää minulle kaiveltavaa vielä vuosikymmeniksi.

Minulla on yksi maailman paras leikkikaveri. Me rakennamme majoja, hiiviskelemme varjoissa, kiipeämme vuoria ja taistelemme hirviöitä vastaan. Me olemme huimapäisiä. Hänen kanssaan kaikki on seikkailua ja minä rakastan sitä.

Tapahtumatiheyskasvupyrähdys

Jos minun elämälläni on rytmi, se on hyvin oikukas, polveileva ja siinä lasketaan viiteen tai seitsemään yhdessä tahdissa tai seuraavassa neljään, sitten kuuteen ja niin edelleen...

Odotan pitkiä kuukausia, viikkoja (ehkä vuosia?), joiden aikana hiljaa totun paikallaan pysymiseen, vähitellen hyväksyn tylsän elämäni ja lakkaan odottamasta suurta ihmettä. Olen kuin valokuvassa: mikään ei muutu, mutta värit haalistuvat jokaisen päivän myötä.

Sitten yhtäkkiä

painokone, joka kirjoittaa tapahtumat, juonenkäänteet ja toiminnan elämäni lehdyköille jyrähtää ruostuneet hammasrattaat kirskuen käyntiin ja sylkee syövereistään sivua sivun perään. Uutisotsikot vilisevät silmissäni tuhannen volyymin sekuntivauhtia ja minä olen pyörtyä tuoreen musteen huumaavasta tuoksusta!


Sokeritahran vaikea päätös: ammattikorkea vai yliopisto?
Hurja asunnonmetsästys alkaa!
Sokeritahra sai kesätöitä
Kesäviikonloppu Helsingissä - vau mikä sää!
Sisustusliitteessä uusi upea koti

Ystäväni Kasvi

Saanko esitellä: murattini ja ystäväni Kasvi, jonka potretilla vähän koristin blogini ulkomuotoa. Ystävystyin Kasvin kanssa, kun isosiskoni toi hänet tupaantuliaislahjaksi noin puolitoista vuotta sitten. Tällä hetkellä hänen toimenkuvaansa kuuluu huoneeni happitasapainon ylläpito, sekä myös henkiset hoitotoimenpiteet. Kasvin kanssa asustaa eräs sieni. Myös ystäväni Muurahainen ja Sammakko tykkäävät rentoutua muratin varjossa.

Myrtillus, rakkaani

Minkään purnukan, joka sisältää tuotetta, asiaa tai tavaraa, kyljessä ei saisi lukea sanaa mustikka tai mitään sen johdannaista, jos purnukka ei sisällä vähintään kymmenen prosenttia aitoa mustikkaa, siis sitä marjaa, itsenään. Sanoisin, että vähintään kaksikymmentä prosenttia, mutta jogurttia tahi saippuaa on näilläkin ehdoilla varmaan tosi vaikeaa tehdä. Muita epäkohtia: Saan ehkä kerran vuodessa kunnollista mustikkapiirakkaa (jostain syystä haluan sen pullapohjalla), pakastetut mustikat eivät ole yhtä maukkaita kuin tuoreet, erästä rakastamaani mustikkamehutiivistettä ei enää ole, en käy koskaan marjametsällä, mustikan tuoksua ei osata jäljitellä täydellisesti ja mustikkasiideri maistuu liikaa omenalta, enkä tykkää puurosta, joten en voi luontevasti käyttää mustikkakeittoa mihinkään.

Tänään otan askeleen kohti mustikkaisempaa huomista. Teen suurta herkkuani mustikkarahkaa, ja pidän huolen, että se sisältää paljon marjoja. Unelmoin tulevaisuudesta, jossa saan vaikka joka päivä itsetehtyä mustikkamehua ja syön lettujeni päällä mustikkahilloa, jota eivät saastuta mansikat tai vadelmat. Kaikki jälkiruokani värjäytyvät sinipunaisesta mehustaan, ja jäätelö myös, italialaisittain valmistettua, aidoista marjoista, niin että siemenet pilkuttavat sen kirjavaksi.
Rakastan sinua, Vaccinium myrtillus ♥