Tapahtumatiheyskasvupyrähdys

Jos minun elämälläni on rytmi, se on hyvin oikukas, polveileva ja siinä lasketaan viiteen tai seitsemään yhdessä tahdissa tai seuraavassa neljään, sitten kuuteen ja niin edelleen...

Odotan pitkiä kuukausia, viikkoja (ehkä vuosia?), joiden aikana hiljaa totun paikallaan pysymiseen, vähitellen hyväksyn tylsän elämäni ja lakkaan odottamasta suurta ihmettä. Olen kuin valokuvassa: mikään ei muutu, mutta värit haalistuvat jokaisen päivän myötä.

Sitten yhtäkkiä

painokone, joka kirjoittaa tapahtumat, juonenkäänteet ja toiminnan elämäni lehdyköille jyrähtää ruostuneet hammasrattaat kirskuen käyntiin ja sylkee syövereistään sivua sivun perään. Uutisotsikot vilisevät silmissäni tuhannen volyymin sekuntivauhtia ja minä olen pyörtyä tuoreen musteen huumaavasta tuoksusta!


Sokeritahran vaikea päätös: ammattikorkea vai yliopisto?
Hurja asunnonmetsästys alkaa!
Sokeritahra sai kesätöitä
Kesäviikonloppu Helsingissä - vau mikä sää!
Sisustusliitteessä uusi upea koti

Asumuksesta

Olen miettinyt kaikenlaisia asioita. Esimerkiksi sisustusta. Kaiken hamstraaminen johtaa kaaokseen ja kaaos johtaa kognitiiviseen dissonanssiin, joka ei kuitenkaan johda mihinkään vaan jää piinaamaan viikoiksi ja kuukausiksi tajuntaa. Hyvä on, tunnustan, että siivoan joskus, kun päässä napsahtaa. Hetken päästä kaaos kuitenkin leviää taas kaikkialle.

Haaveilen askeettisesta huoneesta, joka jättäisi fyysiselle olemukselleni ja mielikuvitukseni pyristelylle tilaa, mutta sopisi silti nollabudjettiini. Vien ajatusleikkini yleensä äärimmäisyyksiin. Nukkuisin pelkällä patjalla, ikkunan edessä olisi laihanlaiha pöytä ja työtuoli rullilla (liikkuvuus on otettava huomioon joka kohdassa), kaikki tavarani mahtuisivat kaappiin piiloon, eikä huoneessa olisi minkäänlaisia koristeita. Vuokra-asuntojen valkoiset seinät ovat toisaalta kauhistuttavia. Minimalismi tuottaisi toisenlaista ahdistusta, mutta yhtä kaikki tuntisin olevani loukussa aivan kuten olen aina kaaospesäkkeessäni.

Mitä tehdä? Ympäristöni rajoittaa minua liikaa. En pysty sopeutumaan pieneen huoneeseen, kun minulla on tämä taiteilijasielu, joka haluaa makuuhuoneen, keittiön, vessan ja kylpyhuoneen, mutta myös ateljeen, puutarhan, verstaan, vaatehuoneen, salakäytävän, puumajan ja studion. Kun haaveilen niistä, minua vaivaa syyllisyys niin suuren tilan omistamisesta. Jospa olisi joku, jonka kanssa voisin jakaa ne; tilan, asianmukaiset kulut ja luomisen ilon.

Ystäväni Kasvi

Saanko esitellä: murattini ja ystäväni Kasvi, jonka potretilla vähän koristin blogini ulkomuotoa. Ystävystyin Kasvin kanssa, kun isosiskoni toi hänet tupaantuliaislahjaksi noin puolitoista vuotta sitten. Tällä hetkellä hänen toimenkuvaansa kuuluu huoneeni happitasapainon ylläpito, sekä myös henkiset hoitotoimenpiteet. Kasvin kanssa asustaa eräs sieni. Myös ystäväni Muurahainen ja Sammakko tykkäävät rentoutua muratin varjossa.