Nainen en koskaan halua olla. Ei neuvolakäyntejä ja vanhempainiltoja, ei jakkupukua, ei kiitos. Minä olen tyttö, olen aina ollut. Sittenkin, kun minusta tulee planeetta, olen edelleen pohjimmiltani tyttö. Tytön elämä on leikkiä ja oppimista ja kasvamista ja leikkimistä ja oppimista ja
en voi koskaan kasvaa aikuiseksi ei haittaa pätkääkään
sormivärejä
mansikkahillotahroja valkoisen pyjaman rinnuksilla
mäen päälle pulkkaa kiskoessa kahisevat haalarit ja vuotava nenä
Lupaan: en ota mitään tosissani enkä vakavissani, vaikka kuka käskisi. Joskus siitä ahdistuu, mutta suurimman osan ajasta on riemullista, verratonta, satumaista leikkiä ja seikkailla. Teen tutkimusretkiä, koska ihmetys, paras ystäväni, seuraa uteliaisuutta. Universumi on leikkikenttä ja maapallo on hiekkalaatikko, jossa riittää minulle kaiveltavaa vielä vuosikymmeniksi.
Minulla on yksi maailman paras leikkikaveri. Me rakennamme majoja, hiiviskelemme varjoissa, kiipeämme vuoria ja taistelemme hirviöitä vastaan. Me olemme huimapäisiä. Hänen kanssaan kaikki on seikkailua ja minä rakastan sitä.
20121217
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)