Tapahtumatiheyskasvupyrähdys

Jos minun elämälläni on rytmi, se on hyvin oikukas, polveileva ja siinä lasketaan viiteen tai seitsemään yhdessä tahdissa tai seuraavassa neljään, sitten kuuteen ja niin edelleen...

Odotan pitkiä kuukausia, viikkoja (ehkä vuosia?), joiden aikana hiljaa totun paikallaan pysymiseen, vähitellen hyväksyn tylsän elämäni ja lakkaan odottamasta suurta ihmettä. Olen kuin valokuvassa: mikään ei muutu, mutta värit haalistuvat jokaisen päivän myötä.

Sitten yhtäkkiä

painokone, joka kirjoittaa tapahtumat, juonenkäänteet ja toiminnan elämäni lehdyköille jyrähtää ruostuneet hammasrattaat kirskuen käyntiin ja sylkee syövereistään sivua sivun perään. Uutisotsikot vilisevät silmissäni tuhannen volyymin sekuntivauhtia ja minä olen pyörtyä tuoreen musteen huumaavasta tuoksusta!


Sokeritahran vaikea päätös: ammattikorkea vai yliopisto?
Hurja asunnonmetsästys alkaa!
Sokeritahra sai kesätöitä
Kesäviikonloppu Helsingissä - vau mikä sää!
Sisustusliitteessä uusi upea koti