Villahousut

Muutin onneksi pois silloin kun pikkusisko sai hamsterin. Vaikka olenkin sen sukulaissielu. Kauhean kasan kaikkia erivärikkäitä lankoja olen keräillyt nurkat täyteen. Silti puuttuu villahousuista yksi semmoinen tietty ei ihan oranssi eikä punainen eikä ruskea mutta semmoinen väri kumminkin. Jostain syystä kärsivällisyyteni kestää muutaman rivin neulomiseen silloin tällöin. Tästä pitäisi olla kovin ylpeä, koska yleensä mitään ei tapahdu. Ei mitään. Ehkä oli hyvä idea neuloa improvisoitua kuvioneuletta kirkkaimmilla väreillä mitä löysin. Aivoni on just ihan sellaiset epämääräisen satunnaisen kaoottiset tai sitten ihan päinvastoin, sellaiset ne haluaisi olla.

Ensimmäisessä työpaikassa on se huono puoli, että se on. Enhän minä osaa edes olla siellä kun koskaan ei mitään ole ennen tarvinnut tehdä. Kuusitoista tuntia vuorokaudesta menee työpäivästä toipumiseen. Viikonloppuisin lasken hätääntyneenä tunteja maanantaihin. Työtuolissa pää leijuu ilmastointikanavasta pihalle ja siellä jossain taikamaailmassa minulla on villahousutehdas ja tanssin villahousuissani villahousutanssia villahousumusiikkiin. Onneksi lahkeet ovat niin pitkät etten ehdi tekemään edes toista loppuun ennen työsuhteen päättymistä.